Automaatiopäiville!

Tämä on ensimmäinen blogikirjoitukseni Automaatioseuran sivuille.  Jatkan myöhemmin automaatiokoulutuksen tiimoilta, mutta nyt muutama ajatus Automaatiopäivistä. 

Nyt on viimeinen tilaisuus kirjoittaa abstrakti (max. 700 sanaa) Automaatiopäiville. (DL ensi maanantaina 7.1.)  Kahdennetkymmenennetkolmannet (23) Automaatiopäivät pidetään toukokuussa Oulussa.  Ne ovat perinteinen tapaaminen teollisuuden sekä automaation kouluttajien ja tutkijoiden välillä.  Missä olet ja mihin menet, Suomen automaatio?  on ehkä se kysymys, joka päivien tarkoituksena on alusta alkaen ollut. 

Joka toinen vuosi järjestettävät Automaatiopäivät pidettiin alkujaan aina Helsingissä, mutta muutama vuosi sitten päätettiin lähteä kiertämään Suomea, lähelle alan teollisuuden ja opetuksen keskittymiä.  Edellisellä kerralla päivät järjestettiin Vaasassa, ja huhujen mukaan Oulun jälkeen seuraavat ovat Tampereella.

Automaatiopäivien päätarkoitus on - plenary-esitysten, paneelikeskustelujen ja esitelmäsessioiden ohella- verkottuminen.  Aikoinaan James B. Rawlings, arvostettu prosessitekniikan ja -säädön tutkija, ilmaisi asian niin, että konferensseissa hän oppii eniten käytäväkeskusteluissa kollegoita tapaamalla, ei niinkään esitelmiä kuuntelemalla.  Hieman yllättävää ehkä ja vähän masentavaakin esitelmöitsijöiden kannalta asiaa ajateltaessa. 

Mitä teollisuus odottaa tulevaisuudelta automaation alalla?  Mikä osaaminen on tärkeää?  Mitä valmistuvilta opiskelijoilta odotetaan?  Automaation koulutuslinjat ovat täynnä lahjakkaita opiskelijoita, jotka vedetään työelämään paljon ennen kuin ehtivät valmistua.  Me alan opettajat mietimme jatkuvasti, mitä ja miten opetamme, jotta opiskelijamme olisivat valmistuessaan tehokkuutensa huipulla ja valmiina noin 40 vuoden työuraan automaatioalalla.  Ei ole triviaali asia, kun aikaikkuna on pitkä ja maailma muuttuu.  Ne käytäväkeskustelut ovat tärkeitä!

Jokainen arvonsa tunteva poliitikko puhuu nykyään tekoälystä ja koneoppimisesta.  Mitäköhän nämä asiat tarkoittavat automaation alalla käytännössä?  Ehkä tästäkin on hyvä keskustella:  mikä on aitoa kehitystä alalla ja mikä vain seurausta esimerkiksi laskentakapasiteetin huimasta kasvusta.  Ilmiöpohjainen opetus on tullut koulujen opetusohjelmiin keskeiseksi tekijäksi ja saanut jo kritiikkiä osakseen.  Me korkeakoulumaailmassa näemme vastaavuuden lisääntyvän projektimuotoisen opetuksen kanssa.  Minusta lisääntyvät projektityökurssit ja vastaavantyyppiset "uudet" koulutusmuodot ovat yksinomaan kannatettavia asioita.  Niissä oppii paljon ryhmädynamiikkaa ja työelämävalmiuksia kuin huomaamatta.  Oleellista on, että näissäkin on vaihtelevuutta: ei pidä kaikkea opetusta toteuttaa samalla tavalla.  Projektitöissä tarvitaan enemmän yhteistyötä teollisuuden ja oppilaitosten välillä.  Näin saadaan automaation alalle käytännössä hyödyllisiä harjoituksia, opiskelijoille kontakteja yritysten osaajiin ja päinvastoin.  Asia ei ole vähämerkityksellinen.  Olen viime aikoina huomannut, että yritykset enenevässä määrin teettävät diplomitöitä palkkaamalla tekijän määräaikaiseen (tyypillisesti 6 kk.) työsuhteeseen.  Tämä aika on melkoisen hyvä työpaikkahaastattelu samalla.

Automaatiopäiville voi kirjoittaa teollisuuspaperin, johon riittää abstrakti ja sitten esitelmä paikan päällä (toki myös täysimittaisen paperin voi kirjoittaa).  Myös tieteellisen paperin voi tehdä.  Se lähetetään myöhemmin vertaisarvioitavaksi alan journaaliin. Jatko-opiskelijat voivat näitä julkaistuja artikkeleita sisällyttää opinnäytteeseensä.   Myös lyhyitä tapausselostuksia ja opiskelijapapereita voi Automaatiopäivillä esittää.

Mutta nyt on siis viimeiset hetket tehdä se abstrakti.  Siitä vaan....

Konsta alias Kai

Liity SAS:n jäseneksi täältä